Työväentalomuseon perustamisen aikoihin museon perustamisessa aktiivisesti mukana ollut Riihimäen Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Sulo J. Ojanen sai kirjeen.
SAARISTOMEREN MERIVARTIOSTO
Komentaja
Turku 11.9.1969
N:o 949/I/1
Järjestäjä Sulo J Ojanen
Riihimäki
Turunmaan saaristossa sijaitsevan Fagerholman merivartioaseman (Nauvon lounaispuolella) vanhaa puista asemarakennusta purettaessa v 1964 löytyi erään seinälankun sisäpuolelta seuraava lyijykynäkirjoitus:
”Ruokamme on heikkoa, asuntomme kehnoja, vaatteemme on risaiset, koiramme niin vihaiset, mut uskomme niin luja on, ett orjuus päättyy voittohon.
Iivari Nikolai Simula Hausjärveltä
Punikki oli tätä tekemässä vankina ollessaan tuomittu 10 vuodeksi kuritushuonerangaistuksella.
Kirjoitti Aksel Laakso Nurmijärveltä 19 16/9 19
Ollessani lahtarien jengissä vallankumouksen jälkeen jolloin joutuimme tappiolle. Olemme paljon kärsineet lahtarien mielivallasta, mutta siitä huolimatta punikkina pysymme. Voitto on meidän.
Kaarle Lahtikivi kirjoitti Vilppulasta 19 16/9 19.”
Turun kaupunginjohtajan, Väinö J Leinon, vieraillessa Fagerholman merivartioasemalla kesäkuussa, näytin hänelle po lankun. Kaup.joht kertoi tällöin suunnitteilla olevasta työläisten (?) museosta ja sanoi Teidän, Herra Ojanen, olevan mahdollisesti kiinnostunut po lankusta tässä mielessä.
Lankku säilytetään Fagerholman merivartioasemalla, liittyyhän se kiinteästi myös aseman historiaan. Mikäli lankku ja sen kertoma asia antaa Teidän puoleltanne aihetta toimenpiteisiin, niin voitte ottaa yhteyttä allaolevalla osoitteella.
Komentaja
Komentajakapteeni
J Kaisalo
Sulo J. Ojanen kiitti vastauskirjeessään komentajakapteeni J Kaisaloa kiinnostuksesta historiallisten tapahtumien säilyttämiseen.
”Joku toinen olisi saattanut tuhota sen jonka Te olette laittaneet talteen. Tarkoitan tällä sitä lankunpätkää, jossa on kolmen punakaartilaisvangin kirjoituksia, joka on löytynyt purettaessa siellä vanhaa puurakennusta. Näin on tullut pelastetuksi kappale työväenliikkeeseen kuuluvaa historiaa. Vuonna 1919 Riihimäki kuului vielä Hausjärven kuntaan, josta on yksi lankkuun kirjoittajista, Iivari Nikolai Simula. Siinä mielessä on asia meille hyvin läheinen. Mutta nyt ei ole kysymys pelkästään Riihimäestä, vaan valtakunnallisesta työväenliikettä koskevasta kysymyksestä, jolle talteen otettu lankunpätkä on myös vähintään yhtä arvokas.” Ojanen kirjoitti.
Ymmärtäen, että lankunpätkä on arvokas myös osana Fagerholman historiaa, Ojanen pyysi merivartiostoa luovuttamaan lankun museolle. Näin se olisi saatavissa laajempien kansanjoukkojen nähtäväksi. Lankun ohella Ojanen esitti pyynnön saada puretusta rakennuksesta valokuva sekä kopion alueen kartasta. Vielä Ojanen kertoi, että mikäli olisi saatavilla alueen asukkaiden tietoja siitä, missä vangit olivat vangittuna sekä heidän oloistaan, olisivat ne arvokkaita.
Jo lokakuussa 1969 saapui lähetys Saaristomeren merivartiostolta.
Fagerholman merivartioston aseman päällikkö, mvpursimies P. Koski kirjoittaa:
”Oheisena lähetän museota varten lankun jossa on Ängsön vankileirillä vapaussodan jälkeen olleiden vankien kirjoituksia. Mukana seuraa myös valokuva rakennuksesta jonka seinästä lankku löytyi sekä lyhyt yhteenveto olosuhteista ja elämästä ko leirillä.”
P.Koski
Fagerholm 22.10.69
Lyhennelmä olosuhteista ja tapahtumista Ängsön vankileirillä
Kuten oheisesta lankusta ilmenee, suorittivat punaisten puolella olleet ja vangiksi joutuneet miehet asemarakennuksen korjausta Fagerholmassa syksyllä -19. Varsinainen vankileiri sijaitsi lähellä olevassa Ängsön saaressa venäläisiltä vallatuissa tiloissa ja paikalla sijaitsi iso kivirakennus jossa vangit asuivat sekä toinen pienempi joka oli vartijoiden käytössä. Paikalla oli lisäksi ainakin yksi varasto ja sauna. Siellä olleista miehistä muistetaan paikkakunnalla ainakin seuraavat vangit:
Lahtikivi
Laakso
Simola
Numminen
Virtanen
Pietilä
Oksanen
Vekström
Santanen
Oheisista on kolmen ensimmäisen kirjoituksia ko lankussa ja edelleen tiedetään Pietilä-nimisestä vangista että hän oli papin poika ja kaikesta liasta ja ryysyistä huolimatta sen kerrotaan näkyneen hänestä myös ulospäin. Edelleen kerrotaan että Vekström-nimisen vangin poika on käynyt katsomassa isänsä vankipaikkaa v.-40. Kaikki vangit olivat sotilaita ja joutuneet vangiksi taistelujen yhteydessä ja myös täällä olleet vartijat olivat kaikki aseistettuja sotilaita. Vartiopäällikkönä toimi Ylijoki-niminen mies, mutta hänen sot. arvostaan ei ole tietoa. Hän oli tunnettu vankien keskuudessa erittäin ilkeänä ja kovana miehenä ja oli tämän vuoksi hyvin vihattu. Samoin oli vihattu myös Koskinen-niminen vartija joka oli aikaisemmin toiminut vanginvartijana. Muita vartijoita olivat ainakin:
Pitkänen
Salminen
Kaisila
Monilla vartijoista oli perheensä mukanaan saarella kesäisin ja muutenkin toimi koko leiri vain avoveden aikana ja talveksi siirrettiin vangit muualle. Tullessaan leirille olivat vangit hyvin huonossa kunnossa ja ryysyihin puettuja, sillä heidät oli vangittu jossain Tampereen lähellä ja tutkintovankeudessa ollessaan he eivät olleet saanee ruokaa juuri ollenkaan eikä heillä myöskään ollut kunnon asuntoa. Ängsössä oli sentään kunnon asunto mutta ei juuri muuta. Vuoteensa saivat vangit valmistaa itse laudoista ja olkia oli patjoiksi. Myös ruuan he saivat valmistaa itse aineista jotka heille jaettiin mutta Ylijoki oli hyvin kitsas ruuan suhteen esim. kahvia eivät vangit saaneet ollenkaan ainoastaan vähän teetä. Jonkinverran maitoa saatiin Kvivlaxin kylästä ja leipä leivottiin itse. Pääasiallisin ravinto olikin reikäleivän puolikas päivässä miestä kohti ja saattoi olla päiviä jolloin ei ruokaa saatu ollenkaan.
Postin kulku puuttui ja kirjeiden lähettäminen oli kielletty mutta paikallisten asukkaiden avulla saivat vangit lähetetyksi salaa kirjeitä omaisilleen pyytäen ruokaa ja em. asukkaat toimittivat paketit myös perille joutuen silloin tällöin hankaluuksiin vartijoiden, ja useimmiten juuri em. Koskisen, kanssa. Kiitokseksi avusta tekivät vangit pieniä muistoesineitä heitä auttaneille asukkaille. Tarkkaan vankien saapumisaikaa Ängsöön ei tiedetä mutta luultavasti se oli keväällä -19 ja kaikki saapuneet olivat tuomitut pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tarkoitus oli että vangit alun perin olisi sijoitettu työvoimaksi läheisellä Kasaholman saarella olevaan Salolaisten Leinon veljesten omistamaan lannoitustehtaaseen mutta siitä luovuttiin ja vangeilla teetettiin muita töitä. He olivat mm. rakentamassa Kvivlaxin kylässä ns Gammelstugan pikkutupaa joka tehtiin omistajan aineista ja hän maksoi lisäksi pienen korvauksen valtiolle.
Vartijat saattoivat vangit työmaalle ja vartioivat näitä siellä eli niin kuin kylässä sanottiin ”miehet tekivät töitä ja vartijat laiskottelivat ja haukkuivat”. Myös Fagerholmassa vangit olivat töissä paitsi korjaamassa asuinrakennusta myös muuraustöissä v. -21. Työtä tehtiin myös itse leirillä jossa vangit kutoivat verkkoja ja rysiä valtion aineista ja valtion laskuun. Työpäivän jälkeen ei ollut puhettakaan nykypäivien hygieniasta sillä käytettävissä ei ollut saippuaa eikä pyyhkeitä vain rättejä joihin saattoi kuivata itsensä. Joka ilta pidettiin nimenhuuto ja ovet lukittiin yöksi mutta päivisin jos oli vapaata aikaa saivat vangit liikkua vähän myös ympäristössä. Tällaisina vapaahetkinä tulivat omaiset ja perheet mieleen ja perhettään lienee ajatellut myös sekin vanki joka Kasaholman kalliolla on hakannut kallioon sanat ”ikäviä hetkiä kalliolla”. Kaikesta huolimatta ei karkaamisia juuri sattunut sillä vain kerran yritti kaksi vankia karata saarelta mutta heidät saatiin kiinni melkein heti ja samalla vartijoiden otteet tiukkenivat entisestään ja uusia yrittäjiä ei enää ilmaantunut varsinkin kun karkaamista yrittäneiden kohtalo jäi epäselväksi sillä he eivät enää palanneet takaisin saarelle.
Tässä lyhyesti eräitä katkelmia syrjäisen ja pienen vankileirin tapahtumista jotka ehkä kuitenkin osaltaan liittyvät vapaussotamme historiaan.
