Riihimäellä vuonna 1969 aloittanut Työväentalomuseo kertoo osaltaan havainnollisella tavalla kaikesta siitä toiminnasta, jota työväentaloilla on yli vuosisadan ajan ollut. Tähän näyttelyyn on koottu aineistoa työväentalojen rakentamisesta ja taloilla tapahtuneesta toiminnasta. Näyttelyn osana on Riihimäen Työväenyhdistyksen soittokunta 100 vuotta -näyttely.
Työväentalot – kuka ne rakensi – mihin niitä tarvittiin
Toimivat työväentalot ja yleisemminkin seurantalot ovat merkittävä osa yhteistä suomalaista kulttuurihistoriaamme
ja lisäksi vireä osa tämän päivän paikallista elämää.
1900-luvun alku oli maamme työväestön aatteellisen heräämisen aikaa. Suomen työväenpuolue perustettiin heinäkuussa 1899 Turussa pidetyssä kokouksessa. Vuonna 1903 pidetyssä Forssan kokouksessa nimi muuttui sosialidemokraattiseksi ja ohjelma selkeämmin sosialistiseksi. Vuosisadan alussa Työväenyhdistyksiä perustettiin kaupunkien lisäksi lähes joka kylään. Yleensä heti yhdistyksen perustamisen jälkeen virisi halu omasta talosta.
Suurlakon jälkeen suomalaisessa yhteiskunnassa aina syrjäkyliä myöten ilmennyt aktiivisuus purkautui mm. innokkaana kokoontumistilojen rakentamisena. Omia talojaan rakensivat työväenyhdistykset, palokunnat, nuorisoseurat ja muutkin yhdistykset.
Työväenyhdistyksillä oli omia taloja vuoden 1899 tilaston mukaan 14. Neljä vuotta myöhemmin, Forssan kokouksen aikaan, taloja oli 24 ja vuoden 1905 lopussa jo 47. Varsinainen kasvu alkoi, kun puolueesta kasvoi maanlaajuisesti valtava joukkoliike 85 000 jäsenellään. Vuoden 1906 lopulla työväentaloja oli 129, ja niiden määrä kasvoi edelleen. Vuoden 1916 tilastojen mukaan työväentaloja oli jo 940 eli enemmän kuin maassa oli kirkkoja, kuten työväenlehdissä ylpeänä todettiin.
Työväentalot rakennettiin yleensä varojen puutteessa talkoovoimin. Rahaa rakennustarvikkeisiin kerättiin monenlaisilla keinoilla, osa saatiin lahjoituksina mutta usein ne ostettiin lainavaroin.
Toiminta työväentaloilla oli monipuolista. Kokoontumistilojen lisäksi työväentalojen tiloja käytettiin myös sekä yhteisiin juhliin että myös yksityistilaisuuksiin. Usein talo oli ainut kokoontumispaikka koko kylässä. Työväentalo vaatimattomimmillaankin oli oman alueensa kulttuuri- ja yhteiskunnallisen toiminnan keskus.
