Vuoden 2017 kesänäyttelyssä juhlistetaan Suomen 100 vuotta ja itsenäistymisen aikaan liittyviä tapahtumia
- Uusi kunnallislaki ja kunnallisvaalilaki, joka takasi yleisen ja yhtäläisen ääniöikeuden myös kunnallisvaaleissa
- Laki kahdeksan tunnin työpäivästä
- 100 vuotta sitten edistysmielisten osuusliikkeiden perustama Suomen osuustukkukauppa OTK
Näyttelyn avasi museoiden yönä kansanedustaja Erkki Tuomioja.
Suomen itsenäistyminen
Suomen eduskunta julistautui korkeimmaksi valtiomahdiksi 18. heinäkuuta hyväksytyllä valtalailla. Laki siirsi kaiken siihen asti tsaarille ja suuriruhtinaalle kuuuneen vallan eduskunnalle. Valtalaki ei koskaan tullut voimaan, sillä sitä vastustanut sisäisten ristiriitojen vaivaama venäjän hallitus hajotti eduskunnan. Vaaliliittoon yhdistynyt porvaristo sai syksyn vaaleissa uuteen eduskuntaan enemmistön.
Suomen yhteiskunta oli vuonna 1917 hajoamispisteessä. Syksyllä elintarvikepula paheni, hinnat nousivat, säännöstely tiukkeni, tuottajilta pakko-otettiin elintarvikkeita, työttömyys lisääntyi ja varsinaista nälkääkin esiintyi, etenkin kaupungeissa. Mellakat lisääntyivät ja, kun sotatila päättyi, lakoista tuli taas sallittuja.
Kun valtiopäivät oli 13. marraskuuta 1917 avattu, Työväen vallankumouksellinen keskusneuvosto julisti seuraavana päivänä suurlakon koko maahan. Lakon aikana sosialidemokraatit saivat maalaisliiton ja eräiden nuorsuomalaisten tuella 15.11. eduskunnassa aikaan päätöksen, jolla eduskunta otti itselleen korkeimman vallan.
Eduskunta hyväksyi 17.11.1917 alun perin sosialidemokraattien vaaleja varten esittämässä Me vaadimme -julistuksessa olleet vaatimukset kahdeksan tunnin työpäivästä ja kunnallislakiuudistuksesta ja määräsi kunnallisvaalit demokraattisiksi. Näiden lakien hyväksymisestä huolimatta suurlakko jatkui vielä muutaman päivän, sillä työväki vaati myös parempia palkkoja.
Hallitus antoi 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistuksen, jonka eduskunta vahvisti 6.12.1917. Julistuksen hyväksymispäivästä tuli myöhemmin Suomen kansallispäivä, itsenäisyyspäivä.
Kunnallisvaalilaki
Vuonna 1917 hyväksyttiin uusi kunnallisvaalilaki, joka takasi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.
Suomen suuriruhtinaskunnassa oli voimassa kunnallisasetus vuodelta 1873. Sen mukaan kunnalliset oikeudet ja velvollisuudet tulivat kaikkien kuntalaisten yhteisiksi.
Ehdokkaaksi vaaleissa saattoi asettua yli 25-vuotias miespuolinen kuntalainen. Äänivalta vaaleissa taas riippui maksetusta veroäyristä. Todellisuudessa ehdolleasettuminen ja äänioikeuden käyttäminen eivät siis olleet kaikille suotuja oikeuksia.
Vuonna 1917 hyväksytty kunnallisvaalilaki takasi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Ensimmäiset uuteen vaalilakiin perustuvat kunnallisvaalit pidettiin sisällissodan jälkeen vuoden 1918 lopulla, uuden kunnallisvaalilain tultua voimaan marraskuussa 1917. Osissa kunnista äänestys venyi kuitenkin vuoden 1919 puolelle.
Laki kahdeksan tunnin työajasta
Työajan lyhentäminen kahdeksaan tuntiin päivässä kuului jo työväenliikkeen Forssan ohjelmassa vuonna 1903 ilmaistuihin työoloja koskeviin tavoitteisiin.
Päämäärään pyrkiminen oli käytännössä mahdotonta Venäjän vallan loppuvuosina. Keskustelu virisi kuitenkin vuoden 1917 alkupuolella. Kiinnostusta herättivät Norjasta ja Yhdysvalloista tulleet uutiset 8-tuntisen työpäivän käyttöönotosta.
Eduskunta hyväksyi lain kahdeksan tunnin työajasta jo 14. heinäkuuta, mutta laki jäi vahvistamatta. Sosialidemokraatit sisällyttivät 8-tuntisen työpäivän 8. marraskuuta esitettyyn Me vaadimme -julistukseen. Eduskunta hylkäsi julistuksen seuraavana päivänä. Alkoi suurlakko.
Laki kahdeksan tunnin työajasta hyväksyttiin viimein 16.11.2017. P. E. Svinhufvudin johtama itsenäisyyssenaatti vahvisti lain 27.11. yhtenä ensimmäisistä toimistaan.
Äänestyslippu ja punaisen viivan veto
Äänestyslippu eli vaalilippu oli suuri lakana, johon oli merkitty kaikki asianomaisen vaalipiirin valitsijayhdistykset kaikkine ehdokkaineen ja puoluetunnuksineen. Vaalilippuun oli jätetty myös ns. tyhjä paikka, johon äänestäjä sai kirjoittaa keiden tahansa henkilöiden nimet, joita hän halusi äänestää. Näiden ei siis tarvinnut olla edes asetettuja ehdokkaita, joten äänestäjällä oli mahdollisuus niin halutessaan muodostaa kokonaan uusi valitsijayhdistys.
Äänestäjän tehtävänä oli merkitä äänestyspaikalla olleella punakynällä viiva vaalilippuun sen valitsijayhdistyksen kohdalle, jonka ehdokkaita hän halusi äänestää. Tällä tavoin hän antio ehdokaslistassa ensimmäiseksi sijoitetulle ehdokkaalle yhden äänen, listassa toisena olevalle puoli ääntä ja kolmantena olevalle yhden kolmasosaääntä. Jokaisella äänestäjällä oli siis käytössään 1,83 ääntä.
Äänestäjällä oli kuitenkin myös mahdollisuus muuttaa valitsijayhdistyksen ehdokaslistan järjestystä. Hän saattoi esimerkiksi asettaa listaan kolmanneksi sijoitetun ehdokkaan ensimäiseksi, ensimmäisen toiseksi ja toisen kolmanneksi. Tätä varten hänen tuli, punaisen viivan vetämisen lisäksi, merkitä haluamansa sijanumerot ehdokkaiden kohdalle.
Äänestäjän kolmas vaihtoehto oli kirjoittaa kokonaan oma ehdokaslistansa vaalilipussa olleeseen tyhjään ohtaan. Suurin osa äänestäjistä äänesti helpoimmalla tavalla eli merkitsemällä punaisen viivan ehdokaslistan kohdalle muuttamatta ehdokkaiden järjestystä.
