Rata – Risteys – Riihimäki

Kesänäyttelyn keskiössä on 150 vuotta täyttävä Pietarin rata. Riihimäen kaupungin 60-vuotisjuhla, kaupungin kehittyminen radan risteykseen ja työläisten historia ovat osa näyttelyn teemoitusta.

Kesänäyttely avautui museokauden alkaessa 5.7.2020. Näyttely on esillä koko museokauden syyskuun loppuun asti.


Rata

Helsinki – Hämeenlinna -rautatie

Vuoden 1856 maaliskuussa Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II käski laatia esityksen sisämaan liikenneyhteyksien parantamiseksi. Ratasuunnitelma välille Helsinki–Hämeenlinna valmistui marraskuussa 1856. Aleksanteri II teki päätöksen radan rakentamisesta 4. maaliskuuta 1857. Radan rakentaminen alkoi välittömästi.

Radat rakennutti tuohon aikaan Suomen suuriruhtinaskunta. Rakennusvaroja kerättiin muun muassa viinanpolttoverolla, kun kruunu ei juurikaan muualta rahaa saanut. Tämän veron kertymää hidastivat muun muassa suuret katovuodet 1850-luvun lopussa.

Säännöllinen liikenne 108 kilometriä pitkällä rataosuudella alkoi tammikuussa 1862. Helsinki – Hämeenlinna -rautatien viralliset avajaiset pidettiin 17. maaliskuuta, jota pidetään nykyään VR:n syntymäpäivänä.

Jo vuonna 1851 tutkittiin kenraalikuvernöörin määräyksestä veturirautatien rakentamista Helsingistä Hämeenlinnaan. 1800-luvun lopulla junat oli Suomessa suunniteltu kulkemaan vain 25 kilometriä tunnissa, joten matkanteko oli hidasta mutta silti hevoskyytiä nopeampaa.

Rautatien yhdeksi asemapaikaksi valittiin lähes asumattomalla Hausjärven pitäjän takamaalla, Anttilan tilan vieressä, sijainnut soinen ja syrjäinen paikka. Paikkaa ja sitä kautta koko seutua alettiin kutsua Riihimäeksi läheisen mäen rinteessä olleiden Anttilan tilan riihien mukaan. Ensimmäinen juna ohitti tämän Riihimäen pysäkkilaiturin 31.1.1862.

Lähistön huomattavien maatilojen aatelissukuiset omistajat, Karan Nordensvanit, Erkylän Munckit ja Riihiviidan Standerskiöldit lienevät vaikuttaneet aseman perustamiseen juuri Riihimäelle. Seudulta saatiin vettä ja sieltä oli lyhyt matka sekä Hausjärven että Lopen kirkonkyliin.

Radan rakentamisen myötä aseman seudun väkiluku alkoi kasvamaan. Radanrakentajat vetivät paikkakunnalle mukanaan muutakin väestöä, seppiä, kirvesmiehiä, kauppiaita, leipureita ja muita käsityöammattien edustajia perheineen. Herajoen kylän takamaille, Rautatienpuiston alueelle, syntyi rautatienyhdyskunta. Rautatieläisyhdyskunta muodosti Riihimäen taajaman ytimen 1900-luvun alkuun saakka.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_5949-1280x956-1-1024x765.jpg
Maantie, ensimmäinen mukulakivikatu ja pääväylä, johti asemalta torille ja Lopen suuntaan. (Kuva: Työväentalomuseon kokoelmat)

Risteys

Riihimäki – Pietari -rata

Suomen liikenneolojen kehittämisen yhtenä pääkohteena oli yhteyden luominen Etelä-Suomesta Pietariin. Senaatin ehdotus rautatiestä Riihimäeltä Pietariin hyväksyttiin vuoden 1867 valtiopäivillä. Radan rakentaminen tapahtui Venäjän valtion rahoittamana. Vaikka varoja töiden aloittamiseen oli niukasti, päätettiin radan rakentaminen käynnistää vuoden 1868 alussa. Töitä tarjoamalla haluttiin helpottaa katovuosien aiheuttamaa köyhyyttä. Suurten nälkävuosien aikana hätäaputyönä rakennettu rata sai lisänimekseen ”Nälkärata”.

Rata Riihimäeltä Pietariin rakennettiin sotilaallisista syistä syvälle sisämaahan, sadan kilometrin etäisyydelle Suomen etelärannikosta, etteivät viholliset voisi käyttää sitä helposti omiin tarpeisiinsa. Rakentaminen alkoi yhtä aikaa radan molemmista päistä. Rautatien rakentaminen edistyi nopeasti, sillä maasto oli rakennustyön kannalta edullinen. Myös radan rakennuskustannukset pysyivät hyvin hallinnassa. Ensimmäiseksi valmistui rataosuus Riihimäki–Lahti, joka avattiin liikenteelle 1. marraskuuta 1869. Rataosuus Pietari-Viipuri valmistui 1. helmikuuta 1870.

Kokonaisuudessaan Riihimäki – Pietari -rata, pituudeltaan 371 kilometriä, valmistui syyskuussa 1870. Se avattiin liikenteelle keisari Aleksanteri II:n nimipäivänä 11.9.1870. Suuria juhlallisuuksia ei hienotunteisuussyistä vietetty, sillä kulkutaudit ja nälkä olivat vieneet liian monen radanrakentajan mennessään.

Riihimäeltä itään johtavan Pietari-radan ensimmäisen osuuden avautuessa liikenteelle Riihimäestä tuli Valtionrautateiden ensimmäinen risteysasema.

Hausjärven pitäjän länsilaidalla sijainnut pieni kylä kasvoi radan myötä vilkkaaksi risteysasemaksi. Asutus alkoi kasvaa lisääntyvien työpaikkojen myötä. Riihimäelle perustettiin mm. varuskunta ja monenlaista teollisuutta.

Rautatiet toivat lisää työpaikkoja myös liikenteen hoitoon, kaluston huoltoon ja ratojen kunnossapitoon. Riihimäen seutu oli maatalousvoittoista, ympäristössä oli isoja maatiloja. Rautateiden tulo auttoi tuotteiden viennissä niin Helsingin kuin myös Pietarin suuntiin.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on SRMV1_2936-1215x888-1-1024x748.jpg
Riihimäen rautatieasema 1909. Asemarakennuksen vanhin keskimmäinen osa on Hyvinkään työpäällikön asuinrakennus, joka siirrettiin Riihimäellä asemarakennukseksi vuonna 1868. (Kuva: Suomen Rautatiemuseo)

Topparoikka-patsas

Riihimäen keskuspuistossa sijaitseva Pietarin radan rakentajien muistomerkki, Kari Juvan veistämä Topparoikka-patsas, paljastettiin Riihimäki-päivänä vuonna 1970 Riihimäki-Pietari -radan 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Taiteilija kertoo muistomerkistä:
”Topparoikka-ajatus sai alkunsa, kun katselin Rautatiemuseossa kuvia suoraselkäisestä topparoikasta. Patsas kuvaa sitä hetkeä, jolloin rata oli valmis ja rakentajat saattoivat oikaista selkänsä mahtipontisina mittavan työn tehtyään.”

Patsaan karkea tekotapa kuvaa kurjuutta, jota radantekijät kokivat aikanaan.

(Kuva: Eero Auvinen)

Nälkärata

Pietarin rata oli ensimmäinen suurten nälkävuosien aikainen hätäaputyömaa. Se sai lisänimet ”Nälkärata” ja ”Luurata”.

Tieto radanrakennuspäätöksestä vaikutti työtä vailla olevien ihmisten saapumiseen radanvarsipaikkakunnille. Heillä oli usein perhe mukanaan. Suurin osa työläisistä kautta ratalinjan tuli sen lähiseuduilta. Vuoden 1868 lopussa töissä oli lähes 12 000 henkeä.

Nälkäiset työnetsijät ja kerjäläiset toivat mukanaan tauteja. Ahtaissa asunnoissa eri puolilta maata saapuneen väestön mukanaan tuomat kulkutaudit alkoivat levitä, niistä erityisesti lavantauti hyvinkin nopeasti. Paikkakunnille perustetut tilapäiset sairaalatkaan eivät kyenneet lievittämään tilannetta. Sairaaloita perustettiin yhteensä 14. Koko työväestä oli enimmillään sairaana yli 20 %.

Pulan, nälän ja tautien aiheuttamien ongelmien lisäksi radanvarrelle saapunut ulkopaikkakuntalainen työväki toi toisinaan mukanaan epäjärjestystä, tappeluita, juopottelua sekä muuta epäsivistystä. Alkoholijuomia käytettiin reippaasti ja siitä seurasi usein rähinöitä ja tappeluita paikkakuntalaisten kanssa.

Radan rakentamisen alkaessa tilanne vain paheni, kun työläiset ostettuaan ruokaa ensimmäisillä palkkarahoillaan ja syötyään liikaa sairastuivat ja jopa menehtyivät. Taudit ja puute koettelivat myös paikkakuntalaisia. Useassa kunnassa kuoli tauteihin vakituisia asukkaita niin, että seurakunnat joutuivat kieltämään ulkopaikkakuntalaisten hautaamisen omaan hautausmaahansa. Ratatyöläisille tehtiin radan varteen tilapäisiä hautausmaita.

Ratatyömaalla kuolleiden määrää ei tarkasti tiedetä. Arvioiden mukaan pahimmillaan yhden vuoden aikana työväestä menehtyi noin 20 %. Ankarasta ajasta jäi mm. Hollolan kuntaan noin neljäsataa orpolasta, joita varten kunnan oli perustettava neljä lastenkotia.

Suomen rataverkko

Pääosa Suomen rataverkosta rakennettiin vuosien 1850 ja 1900 välillä. Suomi teollistui nopeasti ja tarvittiin tehokas kuljetusmuoto niin raaka-aineiden kuin valmiiden tuotteidenkin kuljetukseen.

Rautateillä oli suuri merkitys asutusrakenteen synnyssä. Riihimäen tapaan radanvarren asemakylät, mm. Pietarin radan Lahti ja Kouvola ja pääradan Hyvinkää, alkoivat kasvaa huomattavaa vauhtia ja itsenäistyivät lopulta omiksi kunnikseen.

Hyvinkään alkuna oli asutustaajama, joka syntyi vuonna 1857, kun Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakentajien yksi keskuspaikka sijoitettiin Hyvinkäänkylän takamaille asumattomalle metsäseudulle. Hyvinkään asema rakennettiin Nikkilän tilan ulkoniitylle Uudenmaan ja Hämeen läänien rajalle.

Lahti, silloinen Lahden kylä, hyötyi merkittävästi Riihimäki-Pietari-radasta. Lahden liikenteellistä asemaa paransi Vesijärven rantaan vedetty satamarata. Sen ja Vesijärven kanavan ansiosta Lahdella oli nyt erinomaiset yhteydet eripuolille Suomea, erityisesti syvälle Keski-Suomeen. Merkittävintä olivat kuitenkin suorat ja nopeat yhteydet Helsinkiin ja Pietariin.

Riihimäen ja Pietarin välisen rautatien ansiosta Valkealan kuntaan kuulunut Kouvolan asemakylä alkoi kasvaa huomattavaa vauhtia. Kouvola on kasvanut kokonaan, myöhemmin rakennettujen ratojen risteysaseman ansioista, maaseudusta keskisuureksi asutuskeskukseksi.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Suomen-rataverkkokartta-1914_1916-699x1024.jpg
Suomen rataverkkokartta 1914-1916. Karttaan on merkitty punaisella ratareitti Turusta Pietariin Toijalan ja Riihimäen kautta. (Kuva: Suomen Rautatiemuseo)

Riihimäki

Riihimäen syntysanat lausuttiin oikeastaan jo 163 vuotta sitten kun Hausjärven pitäjän takamaalla soisella ja syrjäisellä paikalla sijainnut pysäkkilaituri nimettiin Riihimäeksi. Monenlaista on sen jälkeen tapahtunut ennen kuin nyt merkkivuottaan juhlivasta Riihimäestä kehittyi elinvoimainen ja edelleen kasvava kaupunki pääradan varteen.

1857Helsingin – Hämeenlinnan radan rakentaminen alkoi
Yhdeksi asemapaikaksi valittiin lähes asumattomalla Hausjärven pitäjän takamaalla sijainnut soinen ja syrjäinen paikka. Paikkaa ja sitä kautta koko seutua alettiin kutsua Riihimäeksi läheisen Anttilan tilan vieressä mäenrinteessä olleiden riihien mukaan.
1862Helsingin – Hämeenlinnan rautatie valmistui
Riihimäki oli yksi radan pysäkkilaitureista ja asemakylän kehitys alkoi liikenneyhteyksien parantuessa. Ensimmäinen juna ohitti Riihimäen 31.1.1862.
1870Riihimäestä tuli Suomen ensimmäinen risteysasema
Riihimäki – Pietari radan valmistuttua 11.9.1870 alkoi Riihimäen nopea kehitys. Rautatiestä tuli yksi työllistäjä, mutta paikkakunnalle muutti myös pienyrityksiä ja monenlaista ammattiväkeä.
1908Riihimäelle tuli venäläinen varuskunta
Varuskunta rakennettiin vuosina 1910-1914 turvaamaan lähinnä Riihimäki -Pietari -radan liikennettä. Vaikka varuskunta oli varsin omavarainen, oli sillä vaikutusta liike-elämään ja muuhun kehitykseen.
1918Sisällissota
Risteysaseman vuoksi Riihimäki oli keskeisessä asemassa. Täällä oli Punakaartin alue-esikunta, kuljetuksia hoidettiin tätä kautta ja panssarijunia huollettiin Riihimäen aseman varikolla.
Sisällissodan jälkeen paikkakunnalle perustettiin vankileiri joka muuttui pakkotyölaitokseksi.
1919Riihimäestä muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta
Taajaväkisellä yhdyskunnalla oli oma valtuusto ja oikeus asettaa virkamiehiä ja toimikuntia.
Vuoden 1919 alussa toimitettiin koko maassa kunnallisvaalit uuden kunnallisasetuksen mukaisesti, jolloin äänioikeus oli yleinen ja yhtäläinen. Näissä vaaleissa Riihimäki oli viimeisen kerran osa Hausjärveä.
1922Perustettiin Riihimäen kauppala
Hausjärven väkimäärä väheni 6528 asukkaaseen. Riihimäen väkiluku oli yli 7000 asukasta.
Kunnallisvaaleissa kauppalaksi muuttuneen Riihimäen äänestysprosentti oli 45,9. Porvarilliset puolueet saivat 16 valtuutettua, kommunistit 8 ja sosialidemokraatit 6.
1930-lukuKauppalan keskusta kehittyi ja asutus laajeni isommalle alueelle.

1940-lukuRiihimäki kärsi suuria vaurioita talvisodan pommituksissa talvella 1940, mutta selvisi jatkosodasta ehjänä. Erityisesti Antrean siirtolaisia asutettiin kauppalaan sodan jälkeen.
1960Riihimäestä tuli kaupunki
Kaupunkikuvan muutos oli nopeimmillaan. Asukasluku kasvoi vauhdilla ja syntyi runsaasti uusia työpaikkoja.

Riihimäki – asemakylästä kaupungiksi

Riihimäki syntyi kun Helsinki – Hämeenlinna -radan yhdeksi asemapaikaksi valittiin lähes asumattomalla Hausjärven pitäjän takamaalla sijainnut soinen ja syrjäinen paikka. Hausjärvi oli siihen aikaan emäpitäjä ja Riihimäestä tuli siihen kuuluva asemakylä. Kylässä oli vain 60-70 asumusta ja noin 700 asukasta. Koko seudulla asukkaita oli 1225. Hausjärveen kuului Riihimäen lisäksi myös Hyvinkää.

Radan rakentamisen myötä radanrakentajien mukana paikkakunnalle tuli muutakin väestöä. Rautatienpuiston alueelle syntyi rautatieläisyhdyskunta. Rautatieläisyhdyskunta muodosti Riihimäen taajaman ytimen 1900-luvun alkuun saakka, jolloin alkavan teollistumisen ja Riihimäki-Pietari -radan valmistumisen myötä väkiluku kaksinkertaistui ja asutuksen painopiste siirtyi nykyisen Hämeenkadun suuntaan. Vuonna 1900 asukkaita oli jo 2610.

Kun kasvava asemakylä irrottautui emäpitäjästään ja muuttui itsenäiseksi kauppalaksi vuonna 1922 toi rautatie lisää asukkaita yhä kasvavaan kauppalaan. Töihin tultiin rautateiden lisäksi monenlaisiin tehtaisiin ja palveluammatteihin. Kasvulla oli myönteistä vaikutusta myös liike-elämään lisääntyvän ja monipuolisemman palvelutarpeen myötä.

Rautatien tulo näkyi myös rakentamisessa. Aseman seudun rakennuksiin kuuluivat liikenteen huoltorakennukset mm. tavaramakasiini ja veturitallit. Rautatienpuiston istutukset erikoisempina lehti- ja havupuineen ja harvinaisine kasvilajikkeinaan loivat viihtyisän ympäristön alueen rakennuksille. Asuinalueella oli rautateiden rakennusten lisäksi yksityistä rakentamista mm. Karan ulkotilan ns. Riihimäen kartanon asuinrakennus ja Rautatiehotelli.

Riihimäen esihistoriaa

Jääkauden jälkeen nykyisen Riihimäen keskustan paikkeilta etelään lainehti järvi, jonka rannoilta ja saarista on löytynyt lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja. Pohjoisessa oli suojana vetäytyvän jään muodostama harju.

Koko vedenjakaja-seudun asutus taantui ajanlaskun alkuun mennessä, kun ilmasto kylmeni. Järvi soistui Silmäkenevaksi, jonka halki virtasi vuolas joki, nykyinen Vantaa. Ympärillä humisivat synkät korvet.

Ehkä 1200-luvun paikkeilla alkoi Vanajan ja Janakkalan kylistä lähteneitä uudisraivaajia asettua yhä kauemmas yläjuoksuille. Vähitellen syntyivät Karan, Herajoen, Hiivolan, Ryttylän, Vantaan ja Arolammin kylät. Riihimäen tuleva keskusta jäi edelleen näiden väliseksi takamaaksi.

Rautatienpuiston ja vanhan Lopentien osan, nykyisen mukulakivipäällysteisen Maantien varren talot on rakennettu entiseen Voudinmäkeen. Rautatienpuiston ensimmäiset rakennukset, jotka rakennettiin 1857, toimivat rautatienrakentajien asuntoina. Myöhemmin alue toimi rautatieläisten asuinalueena.

Rautatielaitoksen statuksen korostamiseksi aseman seutu sai jo ensimmäisen asemapäällikkö Öllerin aikana huolitellun puistomaisen ilmeen. Asemapäällikkö asui ensin ns. ratainsinöörin talossa ja myöhemmin asemarakennuksen yläkerrassa. Öllerin tehtävänä asemapäällikkönä oli aluksi kunnostaa vetinen räme asema-alueeksi. Hän sai aikaan uskomattoman hienon puiston aseman, Axeenin hotellin ja ratainsinöörin talon pohjoispuolelle. Purot, kaarisillat, huvimajat, lammikot suihkulähteineen ja lehtipuukujat veturitallien vieressä muodostivat viihtyisän miljöön.

Nykyisin Riihimäen Kaupunginmuseona toimiva rakennus valmistui vuonna 1858 rautatievirkamiesten neljän perheen asuinrakennukseksi.

Rautatieliikenteen käynnistyessä vuonna 1862, ennen varsinaisen aseman valmistumista, rakennuksessa oli asemapäällikön asunnon lisäksi lennätin, lipputoimisto ja asematilaa. Virkataloa asuivat sittemmin VR:n ratainsinöörit.

Rautatienpuisto ja Maantien varsi muodostavat poikkeuksellisen edustavan ympäristökokonaisuuden, jolla on lisäksi keskeinen merkitys maamme rautatielaitoksen historiassa.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on IMG_5936-1280x956-1-1024x765.jpg
Riihimäen Kaupunginmuseo. (Kuva: Työväentalomuseon kokoelmat)

Vuonna 1919 Riihimäestä tuli taajaväkinen yhdyskunta. Senaatin hyväksyttyä sen vuonna 1915 Oulun lääninarkkitehti Harald Andersinilta tilattiin heti asemakaava. Asemakaava valmistui 1916, mutta jäi pääosin toteuttamatta.

Riihimäen kauppala perustettiin 1922. Sen asemakaavan laati asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurman. Suunnitelma vahvistettiin vuonna 1925.

Riihimäen tultua kaupungiksi 1960 tilattiin Marjatta ja Martti Jaatiselta uusi yleiskaava. Kaava vahvistettiin vasta 1974. Nykyinen yleiskaava 2010 on vuodelta 1997 ja suunniteltu 28 600 asukkaan tarpeisiin.

(Kuva: Riihimäen kaupunki)

Aiempiin kesänäyttelyihin pääset tutustumaan tästä.